Tervetuloa harrastetalli Nuppuran avajaiskilpailuihin!

Nuppura sijaitsee kuvitteellisessa kaupungissa Piilissä, Suomessa. Sen toiminta on pitkälti tarinamuotoista ja keskittyy blogin ympärille. Näissä avajaiskilpailuissa luokkia on kaksi. Ratsastustason saa valita itse luokkakohtaisista vaihtoehdoista.

Nuppuralla on tilava maneesi, jossa nämä kilpailut kisataan. Verryttely tapahtuu vapaasti ulkokentällä ja ennen molempien luokkien alkua maneesissa. Varustehuoneessa on pieni kahvio, jonka oma sisäänkäynti löytyy tallin pääovesta kymmenen metriä vasemmalle. Yläkerrassa on kisatoimisto (pääovesta katsottuna heti vasemmalla rappuset ylös).

Ohjeet:
- yhdeltä osallistujalta maksimissaan kolme hevosta per luokka (jokaisella hevosella oltava oma tuotos)
- tuotos osallistumisen yhteyteen, ei jälkisuorituksia.
- VIP 15.10.2017, tulokset ja kommentit tulevat lokakuun aikana.

Tuomarointi:
- Miina pisteyttää tuotokset ja antaa jokaisesta suorituksesta kannustavan palautteen. Luokassa parhaimmat pisteet saanut voittaa.
- Hyvä suoritus on persoonallinen ja sujuva, lyhyt tuotos, jonka kieli on pääpiirteissään hyvää ja virheetöntä (pikkuvirheet sallitaan, vaikka niistä jaetaankin huomautuksia).
- Miinuspisteitä (-0,5p.) tulee erityisestä kielellisestä huolimattomuudesta, sekavuudesta ja tehtävänannon noudattamattomuudesta (väärä pituus, ei vastaa aiheeseen, muutoin sopimaton).
- Molempien luokkien maksimipistemäärä 6p.
- Mielikuvituksen käyttäminen, luovuus ja rikas kieli plussaa! Tekstejä ei tarvitse vääntää vakavalla ilmeellä

Luokat ja tehtävänannot:

1. Ne pienet asiat (tasot helppo C, B ja A)
Pituus 100-150 sanaa. Tässä luokassa on tarkoitus kilpailla, kuka kilpailijoista huomaa kaikkein pienimpiä asioita. Mikä on pienin asia hevosessasi tai tallipäivässäsi, jonka huomaat? Sanotaanhan, että se, joka osaa iloita pienistä asioista, on onnellinen. Mihin johtopäätökseen päädyt, kun pohdit löytämiäsi pieniä asioita? Oletko sen jälkeen onnellinen?

2. Jossain täällä (tasot vaativa B ja A, Grand Prix)
Pituus 100-150 sanaa. Kirjoitetaan kilpailusuorituksesta. Missä olet, kun olet "jossain täällä"? Missä sinun sielusi sijaitsee, kun suoritat vaativaa kouluratsastusrataa? Mihin haluaisit sijoittaa sen? Paikka voi olla konkreettinen tai abstrakti.

Ilmoittautuminen:

Ilmoittaudu muodossa

luokka nro. ratsastustaso (rivinvaihto)
ratsastaja - hevonen

Lisää ratsukon jälkeen arvosteltava tuotoksesi.

Lähetä ilmoittautuminen sähköpostilla jasmiinaw(at)gmail.com tai Keskustan chatissa käyttäjätunnukselle Miina (tarinakisojen topiikki Keskustassa).

Tulokset:

HUOM! Halutessaan tuomarin kommentin voi osaksi tai kokonaan kopioida hevosensa päiväkirjaan tai tallin yhteiseen päivyriin, kunhan mainitsee tuomarina Miinan. Muussa yhteydessä sitä ei saa käyttää, ja kommentit ovat hevoskohtaisia, joten myyntitilanteessa ne voi luovuttaa hevosen kanssa eteenpäin.

Luokka 1: kaksi osallistujaa TT

1. Daniel - Zodiac (helppo A) 5/6p.
Hengitän syvään. Ilma tuntuu viileältä virratessaan sierainten kautta kehoon. Ohikiitävän hetken ajan nuori hevonen on jännittynyt, kun seisomme tervehtimässä tuomaria. Minä hengitän ulos ja kehoni tuntuu valuvan tasaisemmin hevosen ympärille. Sitten minä tiedän sen. Siitä pienestä korvan liikahduksesta, tuntuman henkäyksenomaisesta kevenemisestä. Zodiac on tässä kanssani. Se tietää ja minä tiedän. Olemme radalla yhdessä. Hevonen on kaikki, mihin minä keskityn, ja kun näen sen korvien asennon, tiedän, että se kuuntelee minua.

Siitä tulee hyvä rata. Tunnen sen siitä hetkestä alkaen, kun Zodiac jännittää lihaksensa ja siirtyy täsmällisesti pysähdyksestä liikkeelle. Sen liikkeellelähdössä on voimaa, ja sen voiman se antaa minun hallittavakseni. Suupielessäni tuntuu hymyn hipaisu. Me teemme tämän yhdessä, hevonen ja minä.

-- tuomarin kommentti --
Kisasuorituksenne jämäkkyys ja tahdikkuus olivat miellyttävää katseltavaa. Teidän radassanne oli ilmaa: hengityksessä, liikkeissä, korvien liikahtaessa tuuli pyörteili katsomossa. Minun paikallani tuli melkein vilu, mutta samalla se voima, jota kuvailit, tuntui tuomarin nahoissa lämmöltä, siltä yhteiseltä palolta ja intohimolta hevosiin. Toivon, että nämä pienet mutta tärkeät huomiot - ilma, yhteistyö ja hymy, joka pyyhki ylimääräiset taakat pois hipaisulla rohkaisten - kantavat teidän huippuhetkiänne ja tulevia kisasuorituksianne hioen ne yhä kevyemmiksi ja koskettavammiksi.

Teksti oli kaunis ja siitä huokui tietoisuus. Lauseissa oli rytmi, se ehkä korosti tietoisuutta: ne lyhyet lauseet ja toteamukset niiden perään, tilanteen kuvaileminen. Pidin tyylistäsi. Kieli oli virheetöntä ja hyvää, siitä yksi piste. Yhteensä pisteitä viisi. Ehkä olisin toivonut, että persoonallisesta ja kauniista tekstistä olisi löytynyt myös ratsukon ytimeen pureutuva sellainen huomio, jota ei keneltäkään muulta löydy. Jokin erilainen. Ehkä yhtä kaunis. Tai ilma ja sähköinen tunnelma olisivat voineet olla jotain teidän näköistänne: millainen oli se hengenveto ennen suoritustanne? Kuvailua olisi voinut jatkaa syvemmälle, mikä tosin on lyhyissä teksteissä taitolaji ja tuottaa jokaiselle kirjoittajalle päänvaivaa sekä valintojen vaikeutta; se olisi sopinut tyyliin erinomaisesti. Kuvailit henkäystä viileäksi, ja sen lisäksi se olisi voinut esim. tuoksua joltain, joka kuvaa ajatuksiasi. Tai se ilma olisi voinut tulla jostain paikasta, koskettaa ratsastajaa eri tavoin (karheasti, kutittaen, selitellen; ehkä siinä ilmassa olisi ollut näkymättömiä sanoja, joita kuiskit itsellesi). Millainen hymyn ilme oli, kun se hipaisi suupieltä? Toivottiko se ratsastajalle onnea vai oliko se lohdullinen?

Kiitos, että pääsin lukemaan tämän.

2. Aino Mattila - Baave (helppo B) 5-/6p.

Liian usein sitä unohtaa, miten kohtelias ja täysjärkinen hevonen minulla onkaan. Kun kutsun sitä tarhan portilla luokseni, se tulee eikä emmi. Kun puen sille riimun, se ei nosta päätään taivaisiin. Kun talutan sen kurakelillä pesariin ja avaan vesihanan, se ei protestoi pesulle joutumista vaan seisoo paino neljällä jalalla, odottaa, malttaa. Kun nousen selkään, se ei lähde liikkeelle ilman lupaa. Kun pyydän siltä jotain, se yrittää tehdä parhaansa. Ruuna ei ehkä liiku järin reippaasti, mutta onhan se rauhoittavaa kun tietää, ettei hevonen ryöstä maastossa tai karkaa alta treenissä. Se vastaa apuihin ja tekee töitä niin paljon kuin jaksan pyytää. Ja sellaisena hetkenä, kun mieli on maassa, saappaat hiertää ja kisanuttura kiristää hiuksia saaden päänkin kipeäksi, Baave viestii olemuksellaan varmuutta siitä, että kaikki menee ihan hyvin. Ja siitä saan olla aivan hemmetin onnellinen.

-- tuomarin kommentti --
Tuomarin silmin maneesin astui rehellinen ja jo lämmittelyssä kaikkensa antanut ratsukko. Baave katsoi eteenpäin ja oli hienona: karva kiilsi, varusteet olivat siistit ja yleisilme oli vakuuttava. Uskoin, ettei tämä ollut vielä tässä. Mietin, olisiko teistä koskaan huijaamaan tai solvaamaan ketään, sillä niin aito tunnelma levisi koko maneesiin ja kaikki katsoivat teitä lämpöisin mielin. Se oli kuin tuulahdus vetisistä kuratarhoista ja tuoreen heinäpaalin luota. Jokin sellainen voittamaton yhdistelmä. Toitte teidän koko yhteisen matkanne kisapaikalle, ja se oli minusta hienoa. Seesteinen suorituksenne oli kuin järven pinta, josta kukin ratsastajaihminen pystyi arvioimaan, oliko oma ratsastus hätäistä. Hienoa, että teillä sujui!

Minusta oli mukava huomata, että tähän kilpailuluokkaan saatiin kaksi varsin erilaista tekstiä ja ratsukkoa. Samanlaista rehellisyyttä kuin suorituksessanne näin myös tekstissäsi. On taito kirjoittaa niin kuin asiat ovat, ilman turhia sanakäänteitä tai lauseväännöksiä, eli kirjoittaa rennosti ja luottavaisesti. Toivottavasti kirjoittaminen myös tuntui siltä. Jos ei, voit ihan huoletta antaa sanojen tulla sellaisina kuin ovat, sillä teksti oli tunnelmallinen ja aito. Lisäksi oli hienoa, että nämä pienet asiat, joita hevosestasi kirjoitit, rakensivat oikeastaan koko tekstin ja mielikuvan teistä ratsukkona - teksti oli siis hyvä kokonaisuus, sillä oli alku, keskikohta ja loppu. Ehkä jäin kaipaamaan vielä jotain yksityiskohtaa, joka olisi ollut ehkä hassutteleva tai kuten tekstisi tyyliin sopisi, vakava ja intohimoinen. Esimerkiksi sellainen huomio teidän yhteisestä taipaleestanne, jossa olisi ollut jotain, mitä muilla ratsukoilla ei ole: vaaratilanne naapurin Jarkon takia tai ratsastajan romahdus Baaven silmien edessä, kun ystävällä on ollut vaikeaa? Sellainen yksilöinti lisää tekstin persoonallisuutta. Aiheen korostamisella olisi tullut täydet viisi pistettä, mutta nyt annan mukaan myös miinuksen. Tehtävänantoa oli noudatettu, mutta se olisi voinut vielä hieman enemmän näkyä tekstissä eikä rivien väleissä.

Kiitos lukuelämyksestä!

Ps. kielioppijuttu: "saappaat hiertää" -> saappaat hiertävät.

Luokka 2: kolme osallistujaa TT

1. Daniel - Lunar Zeta Lyrae (Grand Prix) 5/6p.

Minä elän kuolaintuntumassa. Se kertoo minulle niin paljon, kun kuuntelen sitä. Jokainen asia, joka ohjelman aikana tapahtuu, välittyy kuolaintuntuman muutoksina sormiini, käsivarsiini, ajatuksiini. Onko Zeta tyytyväinen? Jännittyykö se? Mihin sen huomio suuntautuu? Kun tuntuma haipuu, tiedän, ettei energia ole riittävä. Ratsastus on tuntemista, ja tuntemuksia tulee ohjelman aikana niin paljon, että siihen viidakkoon voi eksyä. Siksi keskityn ennen kaikkea havainnoimaan, mitä tuntumalle tapahtuu, kun annan apuja Zetalle. Kouluohjelma koostuu miljoonasta pienen pienen pienestä asiasta, ja valehtelisin, jos väittäisin, että pystyn huomaamaan jokaisen, vaikuttamaan jokaiseen. Ehkä joku toinen pystyy. Minä vasta harjoittelen. Kuolaintuntuma on minun tukikohtani, josta käsin säädän kaiken muun toiminnan.

-- tuomarin kommentti --
Keskihalkaisijalle laukkasi herkkä ja jollain myönteisellä tavalla arka ratsukko. Tasapaino syntyi siitä, ettette olleet mitään ääripäätä vaan tunnustelitte. Jos Zeta jännittyi tai meinasi karata, energia muuttuikin hyväksi suoritukseksi ratsastajan rauhallisen reagoinnin ansiosta. Jos energiaa taas puuttui, sitä siirtyi ratsastajasta hevoseen nopeasti. Suoritusta oli miellyttävä katsella. Arvostelu oli vaivatonta, sillä keskustelu hevosen ja ratsastajan välillä oli johdonmukaista ja selkeää - näin ollen myös suorituksesta syntyi looginen ja tasapainoinen kokonaisuus.

Kuolaintuntuma taitaa olla näiden kilpailujen ja koko ratsastusharrastuksen teema. Hienoa, että analysoit sitä tässä yksityiskohtaisesti ja mielenkiintoisesti. Itse aistiherkkänä IRL-ihmisenä tulee mietittyä useinkin, miten viidakkomaiselta erilaiset suoritukset voivat tuntua. Koska kaikki ihmiset ovat aistivia olentoja, on aistimusten tarkastelu usein hyvä lähtökohta kirjoittamiselle. Tästä tekstistä huokuu aitous ja rauha, se, että on pysähdytty miettimään. Minusta hienoin oivallus oli pohdiskelu siitä, mitä tuntumalle tapahtuu, kun annat avut Zetalle. Itse olisin jättänyt pois huomautuksen siitä, että ehkä joku toinen pystyy. Siitä tosin olisi saanut hienon pohdinnan, pystyykö kukaan. Viisi pistettä: kieli hyvää, oivaltava, rehellinen.

Kiitos osallistumisesta

2. Daniel - Lazur SOV (Vaativa B) 4,5/6p.

Voisinpa ujuttautua Lassen korvasta sisään ja asettua järjeksi ja ajatuksiksi sen pääkoppaan! Virma ja tällä tasolla vielä verrattain raaka ruuna on niin täynnä elämää ja kilpailupaikan hullaannuttavia aistikokemuksia, että tekisi hyvää saada siihen joku tolkku. Liikautan kuolainta sen suussa, ja hetken aikaa se kuuntelee minua. Sitten se näkee jonkun liikahtavan katsomossa ja ajattelee jälleen ihan muita asioita kuin sitä, mitä minä siltä odotan. Kuinka paljon antaisin, jos voisin kutistua oikein pikkiriikkiseksi järjen äänen ruumiillistumaksi. Sanelisin sille ihan uudet ajatukset. “Tuolla liikkui joku!” muuttuisi “Nyt minä liikun täällä” -ajatukseksi. Kyllä muuten tulostaso paranisi, kun voisi ohjelmoida oman tietotaitonsa ja toimintaa tavoitteellisesti ohjaavat ajatuksensa hevosen pään sisään.

-- tuomarin kommentti --
Vaikutti siltä, että kyse oli jonkinlaisesta omantunnon äänestä, kun Lasse saapui maneesiin ja huolellisesti laittoi korvansa hörölle. Ensin se katseli yleisöä, sitten kuolaintuntuman omistajan supina korvan juuressa sai sen hetkeksi kuuntelemaan ratsastajaa. Ikään kuin välillä olisi käyty metatason keskustelu, keskustelu keskustelusta, ennen kuin tuntuma palautui. Tuomarin paikalla huomasi erityisesti ratsukon potentiaalin, joka kirmasi Lassen pääkopan ja ratsastajan väliä edestakaisin. Hevosen ohjelmointi on hienosyistä hommaa - ratsastaja kutistuneena järjen ääneksi näytti kuitenkin pitävän paketin hyvin kasassa! Ratsukon asenne oli kohdillaan. Tuomarina toivon, että se tulee näkymään kisaradoilla vielä sielukkaampana ja intohimoisempana yhteistyönä.

Teksti sisälsi voimakkaan ja melko intohimoisen toiveen järjen ääneksi muuttumisesta, mikä oli hyvä, toistuva motiivi tekstille. Se kuljetti tekstiä eteenpäin, sen ympärille tarina rakentui. Järjen äänen historia on aika pitkä kaikenlaisissa luovissa kirjoituksissa, joten siitä olisi voinut tehdä yksilöllisemmän ja persoonallisemman kuin tämä perinteinen omatunto-tyyppinen ääni, jolla on hyvää tarkoittavia, fiksuja ajatuksia. Tosin se intensiivisyys, jolla asiat kirjoitit: "Kuinka paljon antaisin..." toi esiin ratsastajan persoonaa. "Nyt minä liikun täällä" oli kiehtova ajatuskäännös ajatuksesta "Tuolla liikkuu joku!", ja ehkä odotin, että olisit tarttunut siihen. Loppu hyvin kaikki hyvin, sillä ajatus hevosen ohjelmoinnista jatkoi ratsastajan toivelistaa Neljä ja puoli pistettä: kieli hyvää, ehjä kokonaisuus, jäin kaipaamaan huippukohtaa toiveiden sekaan.

Kiitos, että sain lukea

3. Pölhö (VRL-01436) - Duc Obscur (Vaativa A) 4+/6p.

Radan porttien sulkiessa ratsukon valkoisten kouluaitojen sisään katoaa Iivari omaan pieneen päänsisäiseen maailmaansa. Kaikki muu katoaa ympäriltä, on vain hän ja Duke, äänentoistosta soliseva Palladio sekä sumuinen mielettömyys. Heidän rauhansa on täydellinen, järkkymätön, sillä kukaan ei ole katsomassa. Ei ole ketään ketä varten miettiä miltä näyttää, ei ole ketään arvostelemassa, paineistamassa parempaan suoritukseen. Kolossaalisen mustan sotaratsun keinuttavat askeleet tuudittavat Iivaria kohti harmoniaa, he ovat yhtä, ori ja mies. He tanssivat samaan tahtiin tyhjyydessä, samoilla askelilla, tuossa sakeassa ja harmaassa usvassa, nuo ainoat elolliset jäljellä tässä maanpiirissä.

Portti aukeaa, ratsukko poistuu radalta aplodien säestämänä. Iivarin kasvot loistavat, mutta vain hän ja Duke tiesivät etteivät suinkaan ylistyssanoista onnistuneen suorituksen jäljiltä. Satulasta laskeutuu täysin toinen ihminen kuin sinne aiemmin kiivennyt ärtynyt, ihmisvihainen kurja.

-- tuomarin kommentti --
Katositte Palladioon samalla, kun tuomarit ja katsojat katosivat teidän esitykseenne. Oli vaikea ymmärtää, mitä maneesissa tapahtui. Uhkea ori näytti tanssivan painottomassa universumissa, toisaalta olitte aivan siinä. Läsnäolo ja hetkessä eläminen saivat suorituksenne myötä aivan uusia merkityksiä ja ainakin tuomaripöydässä kyseenalaistettiin, onko hetkessä eläminen sittenkään läsnäoloa, vai onko se tyhjyyteen katoamista, silmien lumoutumista. Suoritus oli tasapainoinen ja tyylikäs. Olitte kuin toisesta maailmasta, sieltä jostakin, ja teitte vaikutuksen katsojiin.

Teksti oli hieno ja intohimoinen, voimakas. Se vastasi ihan hyvin tehtävänantoon, mutta olisin toivonut jonkinlaista viittausta siihen, että sijoitit sielusi johonkin pään sisään tai koettuun tyhjyyteen. Sielu olisi siis voinut kokemuksena olla jotain enemmän. Se olisi voinut käydä tyhjyydessä eikä suinkaan vain olla osa tarinaa, osa kuvausta. Esimerkiksi ajatukseen ainoista elollisista olisi voinut tarttua. Tyhjyydessä ei ollut ketään muuta, olitte siis jossain siellä. Ajatus jäi ratsastajan ja hevosen väliseksi, ehkä niin tarkoititkin. Uteliaisuudesta olisi ollut hieno päästä teidän mukaanne tyhjyyden ja harmonian kokemukseen. Plussaa tekstin ja kappaleen vuorovaikutuksesta: viittaus Palladioon oli mainio. Kuuntelin sitä, kun kirjoitin kommentteja.

Kiitos tästä!